Elokuvan mahdollisuudet opetuksessa ovat lähes rajattomat: elokuva tarjoaa elämyksiä, nostaa peilin katsojan ja tämän tunteiden eteen, tukee yhteisöllisyyttä ja valaisee maailman moninaisia ilmiöitä.
Elokuvakasvatuksessa kietoutuu yhteen monta erilaista osa-aluetta elokuvan katsomisesta ja analysoimisesta elokuvan tekemiseen ja elokuvakulttuurin tuntemukseen. Lähestymistavat ja painotukset vaihtelevat Suomessakin elokuvakasvatuksen toteuttajasta ja kohderyhmästä riippuen.
Kun elokuvakasvatusta toteutetaan koulussa, voidaan elokuvaa lähestyä sisältölähtöisesti jonkin oppiaineen teemojen kautta tai esimerkiksi äidinkielen opetuksen yhteydessä elokuvakerronnan ja kuvataiteen tunneille elokuvan tekemisen kautta. Lukutaidon näkökulmasta elokuvalla on paljon annettavaa: elokuvanlukutaito istuu opetussuunnitelmien monilukutaito-termin alle, mutta vastaa myös laajempaan yhteiskunnalliseen lukutaitojen laajentamisen tarpeeseen.
Koulukinon elokuvakasvatusnäkemys
Yksinkertaisimmillaan elokuvakasvatus tarkoittaa elokuvan katsomista yhdessä oppilaiden kanssa ja tämän kokemuksen jakamista. Elokuvakasvatuksen tavoitteena ei ole ainoastaan elokuvanlukutaidon saavuttaminen vaan myös lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen kehittymisen, ihmisenä kasvamisen sekä ajattelun taitojen ja tunnetaitojen tukeminen. Näitä tavoitteita tukee elokuvakasvatukseen elimellisesti kuuluva yhteisöllinen, jaettu elokuvakokemus.
Elokuva on rikas taiteen ja kulttuurin muoto, jossa piilee valtava pedagoginen potentiaali ja joka istuu luontevasti kaikkiin oppiaineisiin. Elokuva – sekä dokumentti että fiktio – antaa mahdollisuuden tutustua vieraisiin kulttuureihin ja erilaisiin identiteetteihin, kokea elämyksiä ja samastumisen tunteita sekä laajentaa ymmärrystä itsestä ja ympäröivästä maailmasta. Elokuva voi myös tukea oppilaan aktiivista toimijuutta ja kokemuksellista oppimista.
Elokuvakasvatuksessa elokuvaa ei siis suinkaan nähdä vain audiovisuaalisen tarinankerronnan, vaan myös havainnoinnin, ajattelun, oppimisen, ja mielipiteenilmaisun välineenä. Aistivoimaisena ja tunteisiin vetoavana taidemuotona elokuvaa kannattaa hyödyntää tavoitteellisesti myös tunnetaitojen sekä itseilmaisun oppimisessa.
Elokuva tarjoaa oivalluksia, iloa ja oppimisen kokemuksia niin oppilaille kuin opettajillekin
Elokuva tarjoaa mahdollisuuksia kokonaisvaltaiselle, moniaistiselle kulttuurikasvatukselle sekä tutkivalle ja eheyttävälle oppimiselle ja opetukselle. Elokuva voi olla itsessään tutkittava ilmiö tai se voi johdattaa jonkin laajemman yhteiskunnallisen ilmiön äärelle. Se voi tulla avuksi vaikeiksi koettujen teemojen, kuten vaikkapa mielenterveysongelmien, käsittelyssä. Opettajan tehtävänä on saattaa oppija elokuvan äärelle ja toimia kanssakokijana.
Parhaimmillaan elokuva auttaa muodostamaan turvallisen tilan kohtaamiselle ja ymmärryksen lisäämiselle. Elokuvakasvatuksessa sallitaan myös vaikeat tunteet ja sisällöt ja niiden kohtaamiselle tehdään tilaa. Elokuvan parissa saa kuitenkin myös viihtyä. Elämyksellinen elokuvakokemus onkin oppimisen kannalta erityisen hyödyllistä. Katsojan oma kokemus ja tunnetila sekä näiden tunnistaminen ja tunnustaminen ovat tärkeä osa elokuvakasvatusta.
Elokuva auttaa haastamaan omia arvoja ja asenteita
Eläytyminen elokuvan maailmaan ja samastumisen kokemukset ovat arvokkaita elokuvan aikaansaaman oppimisen kannalta, mutta elokuvaan uppoutumista ei pidä sekoittaa elokuvan viestin ja maailmankuvan varauksettomaan vastaanottoon ja kriittisen katseen unohtamiseen.
Elokuvan kautta toisiin todellisuuksiin sukeltaminen voikin parhaimmillaan tuoda katsojan ulottuville arkielämässä mahdottomat kokemukset, jotka voivat auttaa hahmottamaan maailmaa ja erilaisia näkökulmia laajemmin. Ilmiöiden etäännyttäminen ja kokeminen elokuvan hahmon kautta mahdollistaa katsojalle maailman tutkimisen oman kokemuksen ulkopuolella ja sitä kautta omia ajatuksien, arvojen ja asenteiden testaamisen, ehkä myös haastamisen.
Kasvatuksellisesti elokuvia ei jaeta hyviin ja huonoihin. Ison rahan valtavirtatuotanto voi olla yhtä tärkeä kuin marginaaliin sijoittuva indie, arvostettu taide-elokuva, Youtube-kanavalla julkaistu harraste-elokuva tai kokeellinen mediataideteos. Oleellista on, miten elokuvaa ja sen mahdollisuuksia lähestytään. Yksi elokuvakasvatuksen keskeinen tavoite onkin aktiivisen, reflektoivan katsojuuden saavuttaminen.
