Artistin ensimmäiset puolisen tuntia on kerrottu mykkäelokuvan keinoin. Vasta sitten kuullaan ensimmäisen kerran ääniä, mutta ne kuuluvat vain mykkäelokuvatähden painajaiseen.

Sen liioitellut liikkeet ja eleet, kasvojen ilmeiden ekspressiivisyys ovat kaikki aitoa mykkäelokuvakerrontaa.

Valentin työskentelee Kinograph Studioilla. Ensimmäisiä pieniä teattereita nimitettiin Suomessa Kinograafeiksi laitteen mukaan.

George Valentino on aito hurmuritähti, johon viehättävä jazz-tyttö Pepper Miller ihastuu. Peppy hakeutuu ekstraksi ja jonossa on sekalainen joukko työnhakijoita: herrasmiehiä, karjapaimenia, tanssityttöjä. Hollywoodissa riitti erilaisia työnhakijoita jo 1910–1920-luvuilla. Elokuvaan hakeutui varieteen, musiikkiteatterin ja sirkuksen esiintyjiä, mutta myös karjapaimenia, jotka näyttelivät ensimmäisten westernien hevosmiehiä.

Vuonna 1927 Valentin ja Peppy kohtaavat ensimmäisen kerran elokuvassa A German Affair. Ilmassa on sähköä ja parin tanssikohtaus otetaan yhä uudestaan.

Pepper tekee uraa ja nimikin muuttuu teksteissä muutaman kerran ennen kuin vakiintuu Peppy Milleriksi.

Vuonna 1929 äänielokuva on tulossa. Valentino hurmaa miekkamiehenä ja kutsutaan kuulemaan äänitestiä, jolle hän vain nauraa. ”Tulevaisuus”, jyrähtää tuottajamoguli John Goodman.

Episodi aiheuttaa näyttelijälle äänipainajaisen. Kinograph Studios siirtyy äänielokuvaan ja uusiin kasvoihin (Miller), vanha saa väistyä (Valentino).

Uusi ääniteknologia ja talkiet pyyhkäisevät vanhan altaan. Monet vielä sinnittelevät vanhassa, myös Valentino, joka ohjaa ja tuottaa itse seuraavan elokuvansa The Tears of Love.

Pörssiromahdus ja elokuvan huono menestys teattereissa vievät Valentinon omaisuuden. 

Samaan aikaan Peppy tekee omaa uraansa.

Vuonna 1931 Valentin asuu pienessä vaatimattomassa asunnossa, jossa on kaappisänky. Viski loppuu ja Valentinon on pantattava omaisuuttaan. Hovimestari Clifton pysyy hänen palveluksessaan uskollisesti, vaikka ei ole saanut vuoteen palkkaa. Valentin irtisanoo tämän.

Artistissa on samaa sentimentaalisuutta kuin oikeassa mykkäelokuvassa – sellaista jopa Chaplinin komediat olivat tulvillaan. Valentin Joutuu lopulta huutokauppaamaan omaisuutensa, jonka Peppy salaa ostaa.

Vuonna 1932 Valentinin alamäki jatkuu. Juopotellessaan hän näkee pikku-ukkoja, jotka ovat suoraan hänen viimeisestä elokuvastaan. Tears of Loven henkilögalleriaan kuuluu valkoisen päähenkilön lisäksi sotaisa mustien miesten heimo keihäineen – tämä kuvastelee lukuisten seikkailuelokuvien simppeliä (rasistista) maailmankatsomusta.

Valentin näkee Peppyn uutuuselokuvan Guardian Angel, ja katsoo humalassa omia elokuviaan. Hän sytyttää ne palamaan (HUOM! nitraattifilmi palaa räjähtäen, mistä syystä varhaisissa elokuvateattereissa syttyneet tulipalot aiheuttivat usein kohtalokkaita onnettomuuksia). Valentinin sankarikoira hakee poliisin ja pelastaa isäntänsä, tällä kertaa ”oikeasti”. Peppy hakee miehen sairaalasta toipumaan omaan kartanoonsa.

Filmimoguli John Goodman antaa tähdilleen mitä nämä kinuavat ja suostuu ottamaan Valentinin seuraavaan elokuvaansa Peppyn rinnalle. Valentin saa tietää, että Peppy on auttanut häntä salaa ja ajaa kotiinsa, suunnitellen itsemurhaa. Välitekstissä kerrotaan ”BANG” – Peppyn auto ajaa puuhun ja sankaritar juoksee Valentinin luo. He steppaavat tiensä uuteen nousuun.

Elokuvassa on aitoa sentimentaalista tunnelmaa, samaa kuin vanhoissa mykkäelokuvissa. Musiikilla on suuri osa mykkäelokuvan kerronnasta ja tunnelmasta. Surumielisiä hiljaisia suvantovaiheita säestetään yksinäisen pianon tai herkkien jousien välityksellä. Voimakkaat, mahtipontiset scoret nostattavat melodraamaa ja suuria tunteita. Pelottaviin efekteihin riittää kovaääninen paukahdus.