Kimmo Pohjonen (s. 1964) on yksi Suomen kansainvälisimpiä taiteilijoita. Pohjonen on esiintynyt uransa aikana yli viidelläsadalla kansainvälisellä festivaalilla ja maailman arvostetuimmissa konserttitaloissa. Pohjonen on saanut useita kansainvälisiä tunnustuksia ja palkintoja. Vuonna 2012 hänelle myönnettiin Pro Finlandia -palkinto.

Pohjosta on kuvattu termeillä “avantgardistinen paljepaholainen”, “haitarin Jimi Hendrix”, ”shamaani” ja ”mystikko”. Usein todetaan, että Pohjosen esiintymisissä rajat konsertin, teatterin ja tilataideteoksen välillä katoavat. (Lähde: Wikipedia)

• Miksi taide on tärkeää? Miksi taiteilijoita tuetaan esimerkiksi yhteiskunnan varoin (esimierkiksi apurahoilla)?
• Keskustelkaa: kuka voi mielestänne kutsua itseään taiteilijaksi? (Ottakaa huomioon, että ensimmäiset nykymallin kaltaiset taideakatemiat, joissa koulutetaan taiteilijoita, perustettiin vasta 1600- ja 1700-luvuilla.)
• Millainen on stereotyypinen taiteilija? Keksi esimerkkejä taiteilijoista (muusikoista, maalareista, kirjailijoista) jotka tukevat tätä mielikuvaa.  Onko taiteilija 'poikkeusihminen', jolle pitää antaa enemmän vapauksia kuin muille ihmisille?
• Minkälaisia puolia Soundbreaker näyttää Kimmo Pohjosesta? Vastaako hän mielikuviasi siitä millaisia taiteilijat ovat?

Käsitykset taiteesta ja taiteilijan asema ovat vaihdelleet jyrkästi eri aikakausina. Keskiajalla eläneet taiteilijat olivat lähes poikkeuksetta nimettömiä käsityöläisiä, jotka eivät ottaneet työstä henkilökohtaista kunniaa. Nykyisin vallitsevan taiteilijakuvan pohja luotiin renessanssin aikana. Silloin taiteilijan asemassa tapahtui muutos. Luovuuden ja yksilöllisyyden arvostus heräsi ja taiteilijat nähtiin yleisneroina. Painotus siirtyi käden taidoista persoonallisuuden ihannoitiin.

Romantiikan aikakautena painotettiin tunteita, mielikuvitusta ja vapautta. Tuon ajan taiteilijat olivat erityisen kiinnostuneita henkimaailmasta, unikuvista, ihmissielun pimeästä puolesta ja muusta ”epätavallisesta”. Kun aiemmin esimerkiksi musiikissa oli noudatettu tiukkoja kaavoja, nyt säveltäjät alkoivat ilmaista sillä tunteita ja käyttää intuitiivisia ja usein hyvin poikkeuksellisia ilmaisutapoja.

Modernismille oli tyypillistä originelli, luova, itsenäisesti työskentelevä 'sankaritaiteilija'. Postmodernia taiteilijaa taas on kuvattu 'visuaalisen kulttuurin moniottelijaksi', joka pystyy ammentamaan teoksiinsa vaikutteita ja viittauksia sekä paikallisista että globaaleista ilmiöistä. Postmodernin asenteen tunnuksina taiteessa on pidetty mm. leikkisyyttä, ironiaa, parodiaa, lainaamista, pastisseja, tulkintojen loputtomuutta, taiteen tekemisen prosessinomaisuutta, taidemuotojen yhdistämistä ja taiteen rajojen rikkomista ja laajenemista esim. viihteen alueelle.
(Lähde: Jyväskylän yliopisto, taidehistorian aikajana)

• Minkälaisen kuvan Soundbreaker antaa luovasta työskentelystä? Mitä Kimmo Pohjonen tarkoittaa sanoessaan, että välillä taiteilija on tietyllä tavalla vaaraksi ympäristölleen?

Tutkija, matemaatikko Henri Poincarén on kehittänyt nelivaiheisen mallin siitä miten luova prosessi etenee. Tämän mallin mukaan luova työ on yhdistelmä tietoista työntekoa ja näennäisesti toimetonta, alitajunnassa tapahtuvaa työskentelyä.

1. valmistautuminen – tiedonhankinta

2. hautuminen – tiedostamaton prosessointi

3. oivaltaminen – hetkellinen ahaa-elämys

4. todentaminen / jalostaminen / viimeistely / arviointi