Afganistan sijaitsee Etelä-Aasiassa ja sillä on yhteinen raja Turkmenistanin, Uzbekistanin, Tadzikistanin, Kiinan, Pakistanin ja Iranin kanssa. Lähes 50 prosenttia maan pinta-alasta on vähintään kahden kilometrin korkeudessa.

Sen pääkaupungilla, Kabulilla on 3000 vuoden historia. Jo Aleksanteri Suuri kävi siellä. Noin 1500 eKr paikka tunnettiin nimellä Kubha ja se oli luonnollinen kaupan keskus vuorten ympä- röimässä laaksossa, josta oli hyvät yhteydet itään ja länteen, pohjoiseen ja etelään. Ptolemaioksen kartoissa Kabul oli Kabura. Hindut ja muslimit taistelivat Kabulin herruudesta 600-800-luvuilla, ja 1200-luvulla se joutui Tsingiskaanin joukkojen hyökkäyksen kohteeksi. Mogulit pitivät siellä komentoa 1700-luvun puoliväliin asti, kunnes afgaanikuninkaat, jotka edustivat maan valtaheimoa, pashtuja, ottivat ohjat käsiinsä.

Afganistan on kooltaan noin kaksi kertaa Suomen kokoinen ja sen väestön määrän arvioidaan olevan noin 30 miljoonaa. Väestöstä yli 57 prosenttia on alle 18-vuotiaita ja odotettavissa oleva elinikä on 44,5 vuotta. Nykyään Kabulin asukasluvun arvioidaan olevan kahdesta neljään miljoonaa. Suuri osa kaupungista on edelleen raunioina sotien jäljiltä. Käynnissä oleva sota on jo viides Afganistanin sota.

Vuonna 1978 Afganistanin armeijan upseerit järjestivät kommunistikaappauksen. Kommunisteilla oli tukea kaupungeissa, mutta maaseudun väki tuki oikeistoislamisteja. Suurin osa väestöstä asui maaseudulla, missä oikeistoislamistit ja papit johtivat kommunistien vastaisia kapinoita. Koska kommunistien kaappauksella ei ollut enemmistön tukea, heidän ainoa keinonsa pysyä vallassa oli pidättää ihmisiä ja sitten kiduttaa heitä. Kun se ei toiminut, heidän oli pommitettava kyliä. Kun sekään ei toiminut, neuvostoarmeija tulvi rajan yli miehittämään maan ja murtamaan vastarintaa.

Neuvostormeijan miehitys kesti kahdeksan vuotta. Se nojasi osin kidutukseen ja pääosin pommituksiin, kuten miehitys nykyään. Luotettavien arvioiden mukaan venäläiset surmasivat miljoonaa ihmistä, vammauttivat miljoonaa ja ajoivat kuusi miljoonaa maanpakoon – yhteensä kahdeksan miljoonaa 20 miljoonan väestöstä. Se oli neljäs Afganistanin sota.

Sitten Neuvostoliiton armeija lähti. Afgaanien vastarinta oli auttanut taistelussa suurvaltaa vastaan. He olivat voittaneet USA:n tukemien islamistien johdolla ja ratkaisevana oli ollut tavallisten ihmisten rohkeus. Mutta uudet islamistijohtajat pettivät tuon rohkeuden, sillä he taistelivat keskenään ja olivat loputtoman korruptoituneita. Kabulin kaupunki oli säästynyt kaikilta pommituksilta. Nyt islamistien välinen hävityssota tuhosi pääkaupungin, kun he pommittivat, ei toisiaan, vaan työläiskaupunginosia välissään.

Katkeroitunut afgaanikansa käänsi selkänsä islamisteille, aivan kuten jotkut olivat kääntäneet selkänsä kommunisteille. Ihmiset eivät uskoneet muuhun kuin henkiinjäämiseen, perheistään huolehtimiseen ja yritykseen pitää arvokkuudestaan kiinni. Vuosikausiin ei yksikään keskushallitus kestänyt. Sitten talibanit virtasivat rajan yli Pakistanista. Monet sotilaista olivat pakolaisleirien poikia. Upseerit olivat Pakistanin armeijasta tai entisiä afganistanilaiskommunisteja. Talibaneilla oli Pakistanin tiedustelupalvelun ja USA:n tuki, sillä USA:n hallitus kuvitteli, että talibanit antaisivat sille öljy- ja kaasujohdon Keski-Aasiasta. Yhdysvallat tuki 80-luvun alussa afganistanilaista muslimivastarintaa neuvostomiehitystä vastaan noin 30 miljoonalla dollarilla vuodessa, ja vuosikymmenen puolesta välistä eteenpäin noin miljardilla vuodessa. 

Talibanit olivat miltei kaikki pataaneja. Heidän edetessään kautta etelän olivat ihmiset enimmäkseen helpottuneita. Taliban lupasi lujan keskusvaltion, joka toimeenpanisi lakia oikeudenmukaisesti eikä ollut korruptoitunut. Se piti lupauksensa. Nyt ihmiset järkeilivät, että talibanien amerikkalaistuen ansiosta se saattaisi hyvinkin saada hirvittävät paikalliset sisällissodat loppumaan. Pohjoisessa Taliban nähtiin hyökkäävänä pataaniarmeijana.

Vastarinta alkoi kaupunkien hazara vähemmistöstä, köyhästä ja vahvimmin työväenluokkaisesta ryhmästä. Se johti umpikujaan. Talibanin hallussa oli etelä, itä ja Kabul, pataanialueet. Muuta osia valvoivat eri Neuvostoliiton vastaisen vastarinnan johtajat, islamistit ja vanha uzbekkikommunisti Abdul Rashid Dostum.

Kansa oli jo 22 vuotta kestäneen sodan uuvuttamaa eikä taisteluja juuri käyty. Talibanit ottivat käyttöönsä ankaria hallintakeinoja, joille he saivat mallia hallinnollisen mallin Saudi-Arabiasta. Erityisesti hazarit olivat talibanien silmätikkuina, he ovat etninen vähemmistö, shiiamuslimeita. Kylissä talibanit teurastivat miehet ja polttivat kaiken. Monet eivät päässeet pakenemaan ja ihmisiä surmattiin mielivaltaisesti. Yli kaksi miljoonaa afganistanilaisnaista on sotaleskiä ja vielä suurempi määrä naisia kantaa yhteiskunnassa tosiasiallisen perheen pään roolin. Yli kaksi vuosikymmentä jatkunut sota, köyhtyminen, oikeusjärjestelmän rapautuminen ja naisten systemaattinen sulkeminen yhteiskunnallisesta, taloudellisesta ja julkisesta elämästä on vaikuttanut syvästi Afganistanin yhteiskuntaan ja kansaan – erityisesti naisiin. Talibanit kielsivät valtaosin naisten koulutuksen kaupungeissa, mutta sallivat sen maaseudulla, koska heidän sikäläiset tukijansa vaativat sitä.

Afganistan on nykyään monilla mittareilla tarkasteltuna yksi maailman köyhimmistä maista. Esimerkiksi lapsi- ja äitiyskuolleisuus on maailman suurimpia, ja naisiin kohdistuva syrjintä on edelleen yleistä. Myös ruokapula on valtava: kolmannes maan väestöstä elää ilman riittävää ravintoa, Keski-Aasian entisten neuvostotasavaltojen alueella arvioidaan olevan noin kuusi prosenttia maailman öljystä ja 40 prosenttia maakaasusta. Yhdysvaltalaisen Unocal-yhtiö on suunnitellut alueelle maakaasu- ja öljyputkea, joka toisi ainakin Turkmenistanin maakaasua Afganistanin ja Pakistanin kautta Intian valtamerelle.

Afganistanin pääelinkeino on maatalous. Pääasiallisimmat viljelytuotteet ovat vehnä, puuvilla, riisi, maissi ja erilaiset hedelmät. Viljelykelpoista maata on vain noin 12 prosenttia kokonaispinta-alasta. Afganistan on myös yksi maailman suurimmista oopiumin tuottajista. Yli 80 prosenttia Eurooppaan tulevasta raakaoopiumista tuotetaan Afganistanissa. Oopiumin viljelyä edistää sen helppo viljeltävyys ja siitä saatava korkea hinta.

opiumilla rahoitetaan Talibanin aseita. Afganistanin oopiumin tuotanto estää maan demokratiakehitystä ja mahdollistaa Taliban-liikkeen asehankinnat, käy ilmi Yhdysvaltain ulkoministeriön raportista. Raportin mukaan afganistanilaiset maanviljelijät kasvattivat viime vuonna jo toista vuotta peräkkäin ennätyssadon unikoita oopiumin tuotantoon. Niiden viljely lisääntyi kolmanneksen vuodesta 2006 ja tuotot nousivat neljään miljardiin dollariin, mikä vastaa noin kolmannesta Afganistanin bruttokansantuotteesta.

Lähteet: www.mondo.fi, http://www.yle.fi, http://www.kepa.fi/kumppani, www.murros.net http://fi.oneworld.net, www.ykliitto.fi, www.unifem.fi