Elokuva Nolla käytöksessä sai ensi-iltansa 7.4.1933, mutta se oli esityskiellossa Ranskassa 15.2.1946 asti. Vaikka (tai ehkä juuri sen takia, että) se oli kiellettynä 13 vuotta, elokuvaohjaajat innostuivat viittamaan Vigon elokuvaan omissa elokuvissaan: esimerkiksi Francois Truffaut elokuvassaan 400 kepposta (1959) ja Lindsay Anderson elokuvassaan If…. (1968). 

 

Elokuvassa kuvaajana toimi Dziga Vertovin veli Boris Kaufmann, joka oli aiemmin työskennellyt myös Vertovin Mies ja elokuvakamera (1929) -elokuvassa. Vertovin kokeellisessa dokumenttielokuvassa ei ollut tarinaa eikä näyttelijöitä, vain kamera ja kuvaaja. Elokuvassaan Vertov käytti paljon 

elokuvallisia tekniikoita (hidastuksia, nopeutuksia, pysäytyskuvia jne.) sekä korosti elokuvan itse-refleksiivisyyttä eli elokuva ei peitellyt omaa elokuvallisuuttaan: elokuvassa nähtävä todellisuus on näkyvästi elokuvallisten keinojen avulla tallennettu ja sen rakentama. Kaufmann oli myöhemmin 

kuvaajana Elia Kazanin elokuvassa Alaston satama (On the Waterfront, 1954) ja Sidney Lumet’n ensimmäisissä elokuvissa, joissa taas kamerankäyttö on erilaista kuin Vertovin elokuvassa. 

 

Le Cain kirjoittaa, miten Vigo ylitti elokuvalle alun perin määrätyn keston. Hänellä oli kaksi vaihtoehtoa: joko säilyttää elokuvatarinan johdonmukaisuus tai säästää elokuvansa kaikkein runollisimmat hetket. Vigo valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. On helppo yhtyä Le Cainin ajatukseen siitä, miten elokuva onnistuu yllättämään joka kuvallaan, jokaisella kohtauksellaan. Katsojalle tulee tunne ikään kuin hän vakoilisi elokuvan tapahtumia tai kävelisi jonkun toisen unessa (Le Cain). 

 

1. Mieti elokuvan Nolla käytöksessäkuvaustyyliä ja kamerankäyttöä: Onko elokuva omat kerrontakeinonsa ja elokuvalliset tekniikkansa peittävä vai niiden olemassaolon tunnustava? Jos olet nähnyt ed. mainittuja elokuvia, löydätkö niiden kuvaustyylistä yhteneväisyyksiä Nolla käytöksessä -elokuvan kanssa? 

 

2. Elokuvan Nolla käytöksessä on nähty heijastavan Vigon omia vaikeita lapsuudenkokemuksia. Maximilian Le Cainin mielestä elokuva heijastelee Vigon näkemystä ”aikuisten yrityksestä tukahduttaa lapsuus”. Mieti hetki, minkälaisena Vigo kuvaa sisäoppilaitoksen maailman? Mikä on elokuvan sanoma, vai onko sillä sanomaa ollenkaan? 

© Koulukino 2024