L’Atalanten vesimaailmaa on analysoitu paljon ja sen kuvaamiseen on luettu eri merkityksiä. Hytönen tarkastelee mielenkiintoisella tavalla 1920- ja 30-luvun ohjaajien tapaa kuvata vettä antaakseen elokuvalle itsenäisen taiteenlajin statuksen ja ottaa esimerkeiksi Jean Vigon, Jean Epsteinin ja Jean Grémillon elokuvia. 

 

”Tavallaan on helppo ajatella elokuvan olevan jatkuvaa liikettä, muutosta. Kuin vettä, joka virtaa ikuisesti. Näin siitäkin huolimatta, että sen pienin elementti on pysäytetty kuva” (Hytönen 27). Elokuvan nähtiin pystyvän siis ainutlaatuisella tavalla kuvaamaan veden liikettä, sen abstraktisia muotoja sekä käyttämään sitä metaforisesti.

 

Analysoi seuraavaksi L’Atalantessa Vigon tapaa kuvata vettä metaforisesti ja abstraktisti sekä veden liikettä ja muotoa. Miten Vigon eri tavat kuvata vettä ja sen olomuotoja sekä veden symboliikkaa osallistuvat tarinan kertomiseen? 

© Koulukino 2024