Stephen Kingin määrittelemät kauhun kolme eri olomuotoa, pelko (terror), kauhu (horror) ja inho (revulsion), kertovat meille, että kauhu ei ole pelkästään psyykkinen ilmiö. Pelko on psyykkistä ja inho enimmäkseen fyysistä, kun taas kauhuntunne liikkuu näiden kahden, psyykkisen ja fyysisen, välimaastossa. Yleisö samastuu kauhukertomuksen henkilöihin. Tämä tarjoaa katsojalle tai lukijalle mahdollisuuksia omien sisäisten ristiriitojensa käsittelemiseen, sekä siihen voiman tunteeseen joka hirviöiden kohtaamisesta voi seurata.

Kauhuelokuvan on tarkoitus herättää katsojassa voimakkaita tunnetiloja ja saada hänet pelkäämään tai tuntemaan suoranaista kauhua. Arkipäiväiseen ympäristöön sijoitetut pahuuden voimat sekä yliluonnolliset tapahtumat toimivat kauhun tyylilajille ominaisina aiheina. Kauhuun liitetään joskus myös huumoria. Coraline ja toinen todellisuus -elokuvan on sanottu olevan lasten kauhuelokuva. Se käsittelee lasten pelkoja fantasian, sadun ja gotiikan keinoin.