Onko taidemaailmaan helppo samastua?

”I’ve seen it all before. They try to document their private suffering and fob it off as art.”

“You can't control life. It doesn't wind up perfectly. Only art you can control.”

–       Stardust Memories (1980)

 

Useimmiten elokuvissa katsoja halutaan upottaa mahdollisimman syvälle tarinan maailmaan. Tarkoituksena on saada katsoja unohtamaan, että elokuva on yksinkertaistettuna sarja ääntä ja kuvia, jotka tietyt henkilöt ovat järjestäneet haluamallaan tavalla. Metaelokuvaksi sanotaan sellaista kerrontaa, jossa varsinaisen juonen ohella kiinnitetään huomiota elokuvaan välineenä. Metakerronnassa todellisuusilluusiota tärkeämpää on pohtia taiteen tekemiseen liittyviä seikkoja ja elokuvan keinotekoisuutta.

Woody Allenin elokuvissa hahmot puhuvat toisinaan suoraan kameralle, kuvatila on jaettu ruutuihin (engl. myös tietokonepeleistä tuttu split screen) ja kertoja selostaa tapahtumia. Hänen töissään nähdään usein fiktiota fiktion sisällä, esimerkiksi kohtauksia elokuvista, jonka parissa kuvitteellinen ohjaajahahmo työskentelee. Muistot ja fantasiajaksot sekoittuvat elokuvan nykyhetken tapahtumiin. Lukuisissa elokuvissa on useita rinnakkaisia tarinoita, jotka risteävät keskenään.

Tavallista Allenia ovat viittaukset muihin kulttuurituotteisiin ja elokuvaan itseensä. Kirjailijoiden, ohjaajien ja kuvataiteilijoitten työskentely, elokuvanteon prosessit sekä taiteen ja elämän yhtäläisyydet ovat toistuvia teemoja. Allen rinnastaa taiteenteon ja taikatemput, joita hän nuorena harrasti. Hänen elokuvissaan nähdäänkin usein varsin surrealistisia tapahtumia.

 

Tehtäviä:

Elokuvan Harry pala palalta (Deconstructing Harry, 1997) päähenkilö on kirjailija, joka kerää läheistensä elämästä materiaalin tuotantoonsa – asianosaisten mielestä turhankin tarkkaan. Stardust Memoriesin keskushahmo on elokuvantekijä, joka kokoaa yhteen hänen tarinoitaan inspiroineet ihmiset. Katso elokuvien trailerit YouTubesta. Mistä taide mielestäsi kumpuaa? Kuinka paljon on oikein hyödyntää oikean elämän tapahtumia taiteessa – missä kulkee yksityisyyden raja?

Suurin osaYou Will Meet a Tall Dark Stranger -elokuvan hahmoista työskentelee taiteen parissa. Onko taidemaailmaan helppo samastua? Miten elokuvan tunnelma muuttuisi, jos päähenkilöinä nähtäisiin vaikkapa rakennusmiehiä, sairaanhoitajia tai toimittajia?

Oletko nähnyt muita elokuvia, joissa käsitellään taiteen tekemistä? Entä elokuvaa elokuvassa? Miltä metaelokuvan katsominen tuntuu?

Kehen tai mihin elokuvan nimi mielestäsi viittaa?