Turisteille haluttiin näyttää siloteltu kuva neuvostoliittolaisesta elämästä. Turisteille tarkoitetut ns. valuuttakaupat pullistelivat länsimaista tuttua laatutavaraa tavallisten kansalaisten jonottaessa puolityhjien ruoka- ja muiden kauppojen edustalla. Jonoon asetuttiin jopa tietämättä, mitä myyntiin oli sillä kertaa saatu. Kaikista tuotteista oli joka tapauksessa hyötyä: jos sitä ei tarvinnut itse, sen saattoi vaihtaa toiseen tuotteeseen. Myyntiin saatuja tuotteita myös hamstrattiin niin paljon kuin mahdollista, ylimääräiset kun voitiin myydä ja vaihtaa eteenpäin. Erityisen haluttuja tuotteita jonottamaan saatettiin valjastaa koko suku perheen pienimpiä myöten.

Virussa vierailevilta turisteilta pyrittiin ostamaan länsimaisia tuotteita, joita Neuvostoliitossa ei ollut saatavilla. Tällaisia olivat esimerkiksi kuulakärkikynät, ohuet sukkahousut, sifonkihuivit, farkut sekä länsimaisia tuotemerkkejä näkyvästi esittelevät vaatteet ja muovikassit. Niitä suomalaiset salakuljettivat Neuvosto-Viroon matkatavaroidensa joukossa. Tositarina kertoo myös isänmaallisen materiaalin salakuljetuksesta: eräs suomalaisturisti painatti kotimaassaan Viron itsenäisyyttä julistavia T-paitoja, jotka saivat Virun nurkilla suuren, liikuttuneen suosion. Lienee sanomatta selvää, ettei kiinni jäädessä olisi hyvä heilunut.

Salakuljetus toimi myös toisin päin. Virosta kuljetettiin neuvostovuosien saatossa Suomeen virolaisten kirjoittajien neuvostokriittisiä, Viron todellisesta tilanteesta kertovia tekstejä – vaikka sitten muutama paperiarkki kerrallaan. Näitä tekstejä julkaisivat Viro-myönteiset lehti- ja kirjakustantajat sekä radioasemat ympäri maailman.  

• Miksi tunnistettavasti länsimaisilla tuotteilla oli Neuvosto-Virossa kova menekki?
• Polttareitaan Virussa juhlinut suomalaisturisti kertoo tuntevansa häpeää tekemistään sukkahousukaupoista. Miksi?