Koska larppaaminen on harrastuksena tullut jo keski-ikään, myös osa harrastajista on sellaisessa asemassa, että heidän on mahdollista panostaa harrastukseen rahallisesti paljonkin ja esimerkiksi matkustaa ulkomaille osallistumaan kansainvälisiin peleihin. Molemmat Veeran maagisessa elämässä seuratut pelit ovat juuri tällaisia.

Harrastuksen sisäisessä kulttuurissa on siis tapahtunut muutosta siihen suuntaan, että korkeista tuotantoarvoista ollaan valmiita maksamaan ja jotkut voivat myös tehdä pelien järjestämistä työkseen. Kalliista tai muuten panostusta vaativista peleistä ei ole silti tullut tai tulossa mikään normi, vaan suurimmaksi osaksi larppaaminen on edelleen hyvin edullinen ja helppo harrastus.

Larppien arvostuksen noustessa ne on alettu tunnustaa myös esimerkiksi taidemuotona – ja aivan erityisesti taidemuotona, jonka kautta voi käsitellä tärkeitä kulttuurisia ja yhteiskunnallisia aiheita. Larppien aseman taiteen kentällä on viime vuosina päässyt sellaiseen pisteeseen, että niiden tekemiseen voi nykyään jo hakea ja jopa saada apurahoja.

Eräs koulujen kannalta erityisen kiinnostava suuntaus on Edularp, eli larppien käyttäminen kasvatustyön välineenä. Nämä pelit nojaavat yksinkertaistettuna siihen viisauteen, että parhaiten oppii tekemällä. Niissä opittava asia voi olla vaikkapa avaruustaistelun mekaniikaksi otettu matemaattinen ongelmanratkaisu tai erilaiseen kokemusmaailmaan tutustuminen astumalla jonkun muun fiktiivisiin saappaisiin.

Lisätietoa

Learning by Playing – Larp As a Teaching Method