Taide-elokuvan historiallinen tausta löytyy sodanjälkeisestä, ennen kaikkea 1950- ja 1960-lukujen eurooppalaisesta elokuvasta, jossa pyrittiin ottamaan etäisyyttä suoraviivaiseen kerrontaan ja tuomaan etualalle sosiaalisia, psykologisia ja filosofisia kysymyksiä. Taide-elokuvan ideaan kuuluu ainakin jonkin asteinen pyrkimys jatkuvaan uusien ilmaisumuotojen etsintään.

Taide-elokuva käyttää usein hyväkseen valtavirtaelokuvan keinoja mutta usein kehitellen ja laajentaen niitä omia tarkoitusperiään silmälläpitäen. Kerronnan eteneminen taide-elokuvassa on usein episodimaisempaa, viipyilevämpää ja sattumanvaraisempaa kuin valtavirtaelokuvassa. Mukana voikin olla paljon tarinan kannalta toissijaista tai jopa merkityksetöntä ainesta (saatetaan viipyillä tilanteissa tai kiinnittää huomiota erilaisiin yksityiskohtiin).

Elokuvan henkilöhahmoja ei välttämättä määritellä tiettyjen helposti tunnistettavien luonteenpiirteiden puitteissa, jotka sitten yksiselitteisesti motivoisivat heidän toimintaansa. Heidät saatetaan vain nähdä toimimassa (tai ennemmin ei-toimimassa) eri tilanteissa, katsojan tehtäväksi jää päätellä mikä heitä kulloinkin motivoi ja mikä heidän tarinansa tai olemisensa mahdollinen mielekkyys on. Henkilöiden ongelmat ja kriisit eivät aina rajoitu pelkästään käsillä oleviin ongelmiin ja päämääriin, vaan niillä saattaa olla eksistentialistinen ulottuvuus: vaakalaudalla ovat usein elämän merkitys ja arvot ylipäänsä.

Lähde: Bacon, Henry (2000): Audiovisuaalinen kerronnan teoria. SKS. Tammer-Paino.

1. Mitä taide-elokuvan piirteitä Julian Schnabelin elokuvassa nousee esille?

2. Miten ohjaajan oma kädenjälki näkyy elokuvassa? Näkyykö elokuvassa ohjaajan kuvataitelijatausta?

3. Miksi tekijä on valinnut tämän tavan tehdä elokuvansa, ts. mitä hän haluaa kertoa elokuvallaan? Minkälaisia mahdollisuuksia elokuvan taiteellinen tyylivalinta avaa verrattuna esimerkiksi valtavirtaelokuvaan?

4. Tutustukaa elokuvan saamaan vastaanottoon. Pohtikaa sitten, miten ihmiset yleensä suhtautuvat taide-elokuvaan ja mikä voisi olla mielipiteiden takana. Voiko esimerkiksi negatiivinen suhtautuminen taide-elokuvaa kohtaan johtua siitä, että ihminen ei ole juurikaan nähnyt kyseisiä elokuvia, tai siitä, että yksinkertaisesti vain pitää toisenlaisista elokuvista? Voiko jotain elokuvatyyppiä ns. oppia katsomaan? Mitä arvelet, mikä yleensä painaa enemmän elokuvaa katsoessa: elokuvan tekninen ja taiteellinen laadukkuus vai oma katsomiskokemus? Mikä määrittelee hyvän tai huonon elokuvan?

Episodi: ”Van Gogh – Ikuisuuden Porteilla”

Film-O-Holic: ”Van Gogh – Ikuisuuden porteilla”

Maaseudun tulevaisuus: ”Elokuva-arvio: Van Goghin elämäkerta jää vaisuksi – pääosan esittäjä tuo siihen hitusen voimaa”