Elokuvan tarinoiden kerronta on humoristista ja juoni etenee selkeästi; myös puhe on hyvää suomen kieltä.

Elokuvan kuvallinen kerronta perustuu nukkeanimaatioon, jossa leikkikarhut ja lastenhuoneen tavarat yhdistyvät etenkin pieniä katsojia viihdyttävällä tavalla. Tähän on yhdistetty live action –kerrontaa kun seurataan perheen tapahtumia, jotka muodostavat Urpon ja Turpon seikkailulle eräänlaisen kehyskertomuksen. Leikkikarhujen seikkailut kuvataan siis stop motion –animointitekniikan avulla kun taas tytön, pojan, vauvan, isän ja äidin välisiä tapahtumia kuvataan tavallisella live action -kuvauksella.

Kerronnassa on intertekstuaalisia viitteitä moniin klassikoihin, mutta ne on esitetty siten, että ne hauskuttavat, vaikkei käsitystä alkuperäisestä teoksesta ole. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa viittaukset Robinson Crusoen Perjantaihin on kiedottu osaksi viikonpäivien loruttelua, Muuttumisleikissä Turpo hoilaa parturoinnin aikana Figaroa ja salapoliiseina toimiessaan heillä on pseudonyymit Vatsanen ja Hölminen. Toisaalta taas Muuttumisleikin tarinaa eteenpäin kuljettava teema perustuu lapsille tuttuun Tuhkimo-satuun – tosin Urpo ja Turpo etsivät irronneelle jalalle oikeaa omistajaa. Elokuva tarjoaa siis jo pienillekin lapsille oivalluksen kokemuksia, kun kerrontaan sisällytetyt viittaukset havaitaan. Intertekstuaalisuus onkin yksi Koulukinon Media-avaimen myönteisistä sisällöistä, joiden avulla elokuvan opetuksia ja kasvatuksellista sisältöä voidaan tarkastella.