1. Sotilaiden murtuneet mielet
Miksi sotilaiden psyykkisiä sairauksia peiteltiin? Miksi sairastuminen koettiin häpeällisenä? Ovatko mielisairaudet mielestänne nykyään yhtä suuri tabu kuin 1940-luvun Suomessa? Mikä suhtautumisessa mielenterveysongelmiin on muuttunut ja miten?
Keskustelkaa ryhmissä tai luokan kesken. Perustelkaa väitteenne esimerkeillä.

2. Kuunnelkaa yksi sotilaan haastattelu Ylen elävästä arkistosta.   
Millaisia mielikuvia sodasta saatte haastattelusta? Millaisena Sodan murtamat mielestänne kuvasi sotaa ja sotilaiden kokemuksia?

3. Sota meissä kaikissa
Suomalaisessa historiantutkimuksessa sodanjälkeistä isyyttä on kuvattu etäiseksi ja ankaraksi. Sota etäännytti monen isän lapsestaan, alkoholia käytettiin paljon, rakkautta osoitettiin vähän. Osa purki sotatraumaansa autoritääriseen kasvatukseen, osa sulkeutui ja eristäytyi.
Kuvaako tämä mielestänne elokuvan päähahmojen suhdetta isiinsä? Millaisia vaikutuksia yhden sukupolven sotakokemuksilla on ollut tuleviin sukupolviin? Näkyykö sota-aika omassa ikäpolvessanne?

Lisätietoa

Suomalaisten sotatraumat
Jatkosodan aikaan noin 15 700 suomalaissotilasta joutui psykiatriseen hoitoon. Talvi- ja Lapin sodan osalta ei ole olemassa yhtä tarkkoja lukuja. Tutkijat ovat kuitenkin arvioineet, että yhteensä toisen maailmansodan aikana noin 18 000:a suomalaissotilasta hoidettiin päädiagnoosina psyykkinen sairaus tai häiriö. Yhtensä 2-2,5 prosenttia Suomen armeijasta vuosina 1939-1945 palvelleista miehistä oli siis sota-aikana psykiatrisessa hoidossa.

Psykiatriseen hoitoon joutuneiden sotilaiden joukossa oli kaikenlaisia ihmisiä. Tutkija Ville Kivimäen mukaan alttiuteen saada psyykkisiä häiriöitä ei tilastollisesti vaikuttanut niin asuinpaikka, ammatti kuin poliittinen taustakaan. Sen sijaan asemalla armeijassa oli väliä. Kivimäen mukaan esimerkiksi upseerien osuus psykiatristen potilaiden joukosta oli häviävän pieni. Tärkein yksittäinen tekijä, jolla oli vaikutusta psyykeen kestävyyteen sodan aikana oli Kivimäen mukaan sotilaan ikä. Esimerkiksi vuosina 1943 ja 1944 psykiatriset potilaat olivat selvästi vanhempia ja yleisemmin naimisissa kuin kaatuneet sotilaat. Kivimäen mukaan iän vaikutuksen taustalla saattaa olla muun muassa se, että nuorukaisilla oli iäkkäämpiin miehiin verrattuna korkeampi kynnys kertoa ”häpeällisiksi" koetuista oireista ja suuri halu näyttää pärjäävänsä miehinä.

Lähteet:
Yle, Ihminen ja yhteiskunta – sotatraumat. Katsottu 2.10.2016.
Kivimäki, Ville, Murtuneet mielet – Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945, Helsinki 2013.
Helsingin Sanomat 6.12.2012, ”Sotatraumat näkyvät yhä suomalaisissa”. Katsottu 2.10.2016.
Isyyden ihanteet, arki ja kokemukset, Mykkänen, Johanna, Aalto, Ilana, Nuorisotutkimusseura ry verkkojulkaisusarja. 2016. Katsottu 16.10.2016