keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU

Osallistu Koulukino-kyselyyn

Mielipiteesi olisi tärkeä meille parantaaksemme palveluitamme. Osallistujen kesken arvotaan pieni palkinto.

SV | EN | RU

Kaikki liikuntamuodot hyötyliikunnasta ammattiurheiluun kattava yleiskäsite on liikunta. Urheilun muusta liikunnasta erottava ominaispiirre on organisoidusti järjestetty kilpailu. Urheilu voidaan jakaa muun muassa urheilijoiden motiivien ja kilpailutyyppien perusteella pääluokkiin, joita ovat esimerkiksi kuntourheilu, kilpaurheilu ja huippu-urheilu. Urheilijan ikää korostettaessa käytettyjä ja edellisten alaluokiksi jäsentyviä termejä ovat lapsi-, nuoriso- ja veteraaniurheilu. Ammattiurheilu on eriytynyt niin kauaksi muusta urheilusta, että se on syytä erottaa omaksi pääluokaksi. Kunto- ja kilpaurheilijat ovat valtaosaltaan amatöörejä eli harrastuksekseen urheilevia. Amatööriurheilussa korostuvat urheilun sisäiset motiivit ja kasvatuksellisuus.

Kilpa- ja huippu-urheilijoiden erottaminen toisistaan on tulkinnanvaraista. Opetus- ja kulttuuriministeriön määritelmän mukaan huippu-urheilijoita luonnehtii määrätietoinen pyrkimys kansainväliseen menestykseen. Voidaan kuitenkin kysyä, eivätkö esimerkiksi pesäpalloilijat voi olla huippu-urheilijoita? Osaltaan kilpa- ja huippu-urheilijoiden erottamista toisistaan hankaloittaa se, että myös monet huippu-urheilijat ovat amatöörejä tai niin sanottuja puoliammattilaisia. Puoliammattilaisuus tarkoittaa, että osa toimeentulosta tulee urheilusta. Puoliammattilaisilla on urheilun ohella jokin toinen työ tai esimerkiksi opiskelupaikka.

Myös huippu-urheilijoiden ja ammattiurheilijoiden luokat ovat monilta osin päällekkäisiä. Kaikki ammattiurheilijat on tapana määritellä huippu-urheilijoiksi, mutta on kuitenkin syytä muistaa, että kaikki huippu-urheilijat eivät ole ammattiurheilijoita. Ammattiurheilija saa toimeentulonsa päätoimisesta urheilemisesta, joko suoraan palkkana tai sponsorisopimusten muodossa. Vuonna 2007 Suomessa oli lajiliittojen tekemien arvioiden mukaan noin 950 ammattiurheilijaa, joista 150 oli ulkomaalaisia. Ulkomailla ammatikseen urheilevia suomalaisia oli samana vuonna noin 500. Lukemat sisältävät kaikki pääasiallisen toimeentulonsa urheilusta saavat ja ne ovat suuntaa antavia. Täysammattilaisten eli pelkästään urheiluun keskittyvien ja kaiken toimeentulonsa urheilusta saavien määrä on pienempi.

Suurin osa kansallisella tasolla ”ammatikseen” urheilevista suomalaisista on varsin pienituloisia. Esimerkiksi jalkapallon Veikkausliigapelaajien keskimääräinen kuukausipalkka luontaisetuineen oli vuonna 2011 noin 1 600 euroa. Päätoimisia heistä oli 75 prosenttia ja vain viidennes ansaitsi yli 2 700 euroa kuussa. Tilastokeskuksen palkkarakennetilaston mukaan kaikkien kokoaikaisten palkansaajien keskimääräinen kuukausiansio oli saman vuoden lopulla Suomessa noin 3 100 euroa. Veikkausliigapelaajien keskimääräistä kuukausipalkkaa pudottaa merkittävästi se, että vain osa pelaajista on täysammattilaisia. Sama pätee jääkiekon miesten pääsarjaa (Liiga) lukuun ottamatta kaikkiin muihin kansallisiin palloilusarjoihin. Niissä pelaajien keskimääräinen kuukausipalkka on vielä selvästi jalkapallon Veikkausliigapelaajia pienempi. Yksilöurheilulajeissa ammattilaisia ei kansallisella tasolla puolestaan juuri ole, vaan ammattilaisuus edellyttää kansainvälistä menestystä tai vähintäänkin menestyspotentiaalia.

Suomen ainoa kansallisen tason ammattilaissarja on jääkiekon miesten pääsarja. Lähes kaikki Liigan pelaajat ovat ammattilaisia. Tästä kertoo myös liigapelaajien keskimääräinen kuukausipalkka, joka oli kaudella 2010–2011 noin 6 800 euroa.

Jääkiekko on toiminut Suomessa ammattilaisuuden edelläkävijänä, mutta ilmiö on siinäkin varsin nuori. Täysammattilaisuuteen siirryttiin vasta 1990-luvun alussa, jolloin solmittiin ensimmäiset taloudellisesti merkittävät televisiosopimukset. Samoihin aikoihin ammattilaisuusuraansa käynnisteli Teemu Selänne, josta luotiin liikemies Harry Harkimon johdolla suunnitelmallisesti Jokerien urheilutuotteen ydin. On jopa esitetty koko SM-liigan kaupallistuneen Selänteen johdolla.

Tehtäviä:
1. Monista huippu-urheilun asiantuntija- koordinaatio- ja edunvalvontatehtävistä vastaa Suomessa Olympiakomitea. Suomen Olympiakomitealla on huippu-urheilijoille ja huippu-urheilijoiksi aikoville suunnattu verkkosivusto (www.huippu-urheilija.fi), jossa jäsennetään huippu-urheilu-uran kokonaisuutta. Tutustu sivustoon ja pohdi, miten huippu-urheilijan ura eroaa muista uravalinnoista? Mitkä ovat huippu-urheilijan uran hyviä ja huonoja puolia?

2. Selänne kertoo elokuvassa, että nuorena jääkiekkojuniorina pelaaminen SM-liigassa oli hänelle unelma, pelaaminen maajoukkueessa haave ja pelaaminen NHL:ssä fantasia. Hänen kohdallaan unelma, haave ja fantasia ovat toteutuneet. Vastaavankaltaisia ajatuksia on lukuisilla muillakin, mutta useimpien unelmat särkyvät. Jääkiekossa jo juniori-ikäluokkien parhaisiin joukkueisiin mahtumisesta käydään kovaa kilpailua. Vanhimman juniori-ikäluokan joukkueista miesten liigatasolle yltää keskimäärin vain muutama pelaaja ja liigatasolta NHL:ään suhteessa entistä harvempi. Puhutaan drop out -ilmiöstä eli kesken lopettamisesta.

a) Pohdi erilaisia syitä siihen, miksi urheiluharrastus lopetetaan?

b) Pohdi toisaalta myös, mitä kaikkea huipulle pääseminen edellyttää ja mitkä ovat huippu-urheilijoille ominaisia luonteenpiirteitä?

 

 

 

 

Close Bitnami banner
Bitnami