"Tulen tavoin mielikuvitus on hyvä renki, mutta huono isäntä. Jos sen antaa viedä, voi tulla ongelmia. Oman mielikuvituksen pomona olemista on myös opeteltava. Se on aihe, joka kiinnostaa minua valtavasti." (Mari Rantasila Aamulehdessä, 26.07.2017)

Mielikuvitusta ja sen merkitystä on tutkittu paljon. Esimerkiksi leikkiminen, tarinoiden ja uusien asioiden keksiminen ja erilaisten ongelmien ratkaisu edellyttävät mielikuvitusta. Kun lapsi eläytyy vaikkapa supersankarin rooliin, hän jaksaa keksittyä paremmin tehtäväänsä. Mielikuvitus auttaa myös toimimaan kärsivällisemmin ja esimerkiksi estää ostamasta kaupan tyhjäksi nälkäisenä. Valintojen seurausten kuvittelu auttaa ohittamaan hetkelliset impulssit.
(Lähde: Anna Tommola HS 15.2. 2018)
"Leikillä ja mielikuvituksen käytöllä on tärkeä merkitys lasten myönteisen kehityksen sekä uusien tietojen ja taitojen opettelun kannalta." Todetaan myös Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa.

1. a) Jutelkaa yhdessä, mitä tarkoittaa mielikuvitus. Mihin mielikuvitusta tarvitaan? Voiko jollakin olla liian vilkas mielikuvitus? Mitä jos joltakin puuttuu mielikuvitus? Mitä tarkoittavat fakta ja fiktio? Onko huijaamisella ja mielikuvituksella eroa? Onko mielikuvituksella rajoja?

b) Katsokaa alla oleva elokuvaklippi. Mistä tietää, että kyse on Ponin mielikuvitusleikistä?

Mielikuvitusystävä

2. Muistatteko, onko teillä ollut mielikuvitusystäviä? Minkä nimisiä ne olivat?

Elokuvan ohjaaja, Mari Rantasila kuvaa Puluboin hahmoa Poni-tytön mielikuvitusisoveljeksi. Rantasila kertoo, että Puluboi on lähtökohtaisesti ihminen. Hän on enemmän isoveli ja kaveri, jossa on myös lintua ja lisäksi vähän koiranpentumainen tapa innostua kaikesta. (Lähde: Aamulehti/kotimaa/26.7.2017)

Lastenpsykiatrian ylilääkäri Auli Laakso-Santavirta kertoo, että mielikuvitusystävän tärkeimpiä tehtäviä on sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutustilanteiden harjoittelu. Kuvitellun kaverin kanssa kokeillaan, minkälaista elämä voisi olla. Leimaavaa mielikuvitusystäville on se, että ne täydentävät lapsen omaa persoonallisuutta ja paikkaavat puuttuvia ominaisuuksia. Jos lapsi on kovin kiltti ja taipuvainen miellyttämään aikuista, niin hänen mielikuvitusystävänsä on helposti sellainen, joka tekee jekkuja tai kiellettyjä asioita. Lapsi hylkää mielikuvitusystävän siinä vaiheessa, kun se ei enää ole tarpeellinen. Mielikuvitusystävistä ei kannata huolestua eikä niiden kanssa leikkimiseen yleensä tarvitse luoda erityistä rajaa. Mielikuvitusystävät ovat enemmänkin olennainen osa normaalia kehitystä kuin jonkinlainen haitallinen ongelma.
(Lähde: Yle uutiset, terve.fi, smackthejack.net/onnigideon/13.6.2017)