Toinen maailmansota vaikutti suomalaiseen elokuvaan monella tavalla. Elokuvateollisuus toisaalta kärsi sodanaikaisista heikoista puitteista ja raskaasta verotuksesta, mutta sota-aika myös lisäsi tilausta elokuvan kaltaiselle massaviihteelle. Historiallisesti sota-aika on muokannut elokuvien sisältöä joko kepeän todellisuuspaon tai raskaiden tuntojen käsittelemisen suuntaan. Toisen maailmansodan aikainen suomalainen elokuva oli ensimmäistä ja jälkimmäisen vuoro tuli myöhemmin.

Loputtuaankin sota vaikutti suomalaiseen elokuvaan monin tavoin. Arka poliittinen tilanne Venäjän suhteen näkyi jyrkkänä sensuurina joka kielsi käytännössä kaikki Venäjää antagonistisessa (vastustaja) valossa esittävät elokuvat – niin uudet kuin vanhatkin.

1940-luvun jälkimmäisellä puoliskolla suomalaiseen elokuvaan syntynyt lohduttomien sävyjen aalto myötäili realistisen tyylisuunnan syntyä muuallakin maailmassa, mutta se on nähty myös sodanjälkeisten ahdistusten tuulettamisena. Esimerkkejä näistä ongelmaelokuviksi kutsutuista elokuvista ovat esimerkiksi T.J. Särkän Anja palaa (1944) kotiin ja Nuoruus sumussa (1946).

Siinä missä edelliset käsittelevät sodan jälkeisen Suomen murheita, ottaa vuonna 1962 ilmestynyt Pojat kriittisen katseen kohteeksi myös sota-ajan ja erityisesti liittolaisuuden Natsi-Saksan kanssa. Merkittävää tästä tekee se, että suomalainen elokuva – kuten suomalainen kulttuuri kokonaisuudessaan – on vielä nykyäänkin käsitellyt näitä aiheita hyvin varovaisesti.

Keskustelun aiheita

• Oletteko nähneet uusia toista maailmansotaa käsitteleviä kotimaisia elokuvia? Millaisen kuvan ne mielestänne antavat sodasta ja mitä se kertoo nyky-Suomen suhtautumista sotaan ja erityisesti toiseen maailmansotaan?