1948: Rotusortoa kannattanut Kansallispuolue voittaa Etelä-Afrikan vaalit.

1949: ANC hyväksyy uuden toimintaohjelmansa ja uudenlainen rotusorron vastarinta alkaa.

1950: SACP organisoi yleislakon toukokuussa.

1950: Hallitus säätää kommunismin hävittämislain. Lakia käytetään syynä hallitukseen kohdistuvan arvostelun tukahduttamiseen.

1951: Väestö- ja rekisteröintilaki säädetään. Laki toimii pohjana kaikille rotuerottelulaille, joista suurin osa säädetään 1950- ja 60-lukujen aikana,

1953: Hallitus säätää yleisen turvallisuuden lain, joka antaa mahdollisuuden julistaa hätätilan ja kumota tilapäisesti minkä tahansa lain, jonka katsottiin uhmaavan yleistä turvaa ja järjestystä.

1955: Hallituksen koventuneista otteista huolimatta ANC, SAIC, Värillisten kansalliskongressi ja ammattijärjestöjen keskusliiton SACTU järjestävät 25–26.6 suuren kansankongressiksi kutsutun kokouksen pienessä Kliptownin kylässä. Kokouksen tarkoituksena on esitellä ennen kokousta valmisteltu Vapauden peruskirjat (Freedom charter), jonka lähtökohtana on idea Etelä-Afrikasta, jossa millään kansanryhmällä ei ole erityisoikeuksia tai -vapauksia. Kirjan mukaan kansan tulisi ”saada osuus maan varallisuudesta”. Tätä kohtaa tulkittiin usein Kansallispuolueen propagandassa haluna sosialisoida kaikki maassa toimivat yritykset. Poliisit hajottivat kokouksen, ilmoittivat, että kyseessä on maanpetos ja kirjasivat kaikkien osallistuneiden henkilötiedot muistiin.

1956: 156 Kansankongressiin osallistunutta, Nelson Mandela monen muun joukossa, asetettiin syytteeseen maanpetoksesta.

1960: PAC:n organisoima mielenosoitus Sharpevillen kaupungissa päättyy verisesti kun poliisi avaa tulen väkijoukkoon. 69 ihmistä kuolee ja 186 haavoittuu. Tapahtuma saa aikaan mielenosoituksia, joista suurin kerää 30 000 ihmistä parlamenttitalon eteen Kapkaupungissa. Hallitus vastaa mielenosoituksiin julistamalla hätätilan, pidättämällä tuhansia mielenosoittajia ja julistamalla sekä ANC että PAC laittomiksi järjestöiksi.

1961: Nelson Mandela perustaa ANC:n aseellisen siiven MK:n.

1962: YK:n yleiskokous tuomitsee apartheid-järjestelmä.

1963: Hallitus pidättää 17 ANC:n ja MK:n johtajaa maatilalla Rivoniassa, lähellä Johannesburgia.

1964: Mandelaa syytetään maanpetoksesta ja tuomitaan elinkautiseen vankeuteen.

1969: Mustat yliopisto-opiskelijat perustavat opiskelijajärjestö SASO:n (South African Student's Organization), joka järjestää lakkoja ja organisoi poliittisia tilaisuuksia kunnes kiellettiin vuonna 1975.

1974: Hallitus yrittää ottaa kouluissa käyttöön jo aiemmin säädetyn bantulain pykälän, jonka mukaan koulujen opetuksessa pitäisi käyttää tasavertaisesti sekä afrikaansia että englantia. Mustat eteläafrikkalaiset liitivät afrikaansin kuitenkin vahvasti maan sortojärjestelmään ja alkoivat boikotoida oppitunteja.

1976: Soweton mellakat käynnistyivät 166 kun sadat lukiolaiset lähtivät mielenosoitusmarssille afrikaansinkielistä opetusta vastaan. Paikalle kerääntyi joukko poliiseja, jotka tulittivat oppilaita ja heittivät kyynelkaasukranaatteja mielenosoittajien joukkoon. Kun uutinen ja pysäyttävä lehtikuva kuolettavasti haavoittuneesta 13-vuotiaasta Hector Pietersonista levisi ympäri maailmaa, laajeni mielenosoitus mellakoinniksi. Mielenosoitus levisi Sowetosta koko maahan. Nuorten ja opiskelijoiden poliittinen aktiivisuus herätti samalla myös vanhemman väestön vastarinnan.

1977: Hallitus alkaa toteuttaa ”totaalista strategiaa” vastarinnan kukistamiseksi. Maan sotilasbudjettia kasvatetaan ja Etelä-Afrikan naapurimaiden alueille suoritetaan useita sotilasiskuja sekä salamurhia.

1979: Vastarintaa kukistetaan lievillä myönnytyksillä. hallitus muun muassa laillistaa mustien ammattiyhdistykset.

1983: Perustuslakiuudistus toi värillisille ja intialaisille (mutta ei mustille) omat kamarit parlamenttiin.

1984–85: Maan tärkeimmän vientituotteen, kullan, markkinahinta kääntyy laskuun ja tuontiöljyn hinta kallistuu. Etelä-Afrikka ajautuu poliittiseen sekasortoon kun maan taloustilanne heikkenee. Levottomuudet laajenevat kattamaan mustien asuinalueita koko maassa ja johtava poikkeustilajulistukseen ja sotilashallinnon pysyvään läsnäoloon mustien alueilla. Maa julistetaan yleiseen hätätilaan poliisin murhaaman UDF-aktivisti Matthew Goniwen hautajaispäivänä heinäkuussa 1985. Hätätilan verukkeella suoritettiin lukuisia laittomia pidätyksiä, kidutettiin pidätettyjä ja sensuroitiin tiedotusvälineitä.

1986–87: Etelä-Afrikka julistetaan kansainväliseen kauppasaartoon apartheidin vastustamiseksi. Saarron negatiivinen vaikutus maan talouteen on huomattava. Presidentti Botha lupaa uudistuksia ja toteaa että suurapartheid on tehoton. Mandelaa ei kuitenkaan odotusten vastaisesti vapauteta.

1988: Vastarinta osoittaa voimansa kun Soweton mellakoiden vuosipäivän lakkoon osallistuu yli 70 prosenttia maan teollisuustyöläisistä. Hallitus huomaa, ettei pysty kukistamaan oppositiota. Toisaalta oppositio ei saa kaadettua valkoista hallitusta, jonka vallan tärkeimpänä takeena toimii valtava armeija.

1988–89: Joukko salaisia neuvotteluja hallituksen edustajien ja Nelson Mandelan välillä huipentuvat Bothan ja Mandelan kahdenkeskeiseen tapaamiseen heinäkuussa 1989.

1990: Botha pakotetaan eroamaan, Frederik de Klerikista tulee presidentti. De Klerk laillistaa PAC:n, ACN:n ja Etelä-Afrikan kommunistisen puolueen. Mandela ja muut ANC:n johtajat vapautetaan.

1994: ACN:n ja Kansallispuolueen välillä käydyt pitkät neuvottelut huipentuvat vuonna 1996 pidettyihin maan ensimmäisiin vapaisiin, demokraattisiin vaaleihin. Mandela valitaan presidentiksi ja apartheid-järjestelmä hävitetään lopullisesti.

Lähteet ja lisätietoa:

http://www.africanaencyclopedia.com/apartheid/apartheid.html

 http://fi.wikipedia.org/wiki/Apartheid

http://www.justice.gov.za/trc/index.html (The truth and reconciliation committee)

Mandela, Nelson, Pitkä tie vapauteen, Juva 1995.

Musta-valkoinen Etelä-Afrikka. Apartheid, Suomi ja kansainvälinen eristäminen, toim. Kiljunen, Kimmo ja Lehtonen, Satu, Hämeenlinna 1990. 

 yle.fi/uutiset/obama_en_voisi_kuvitella_elamaani_ilman_mandelan_esimerkkia/6972692, 6.12.2013