Nonsense-huumori ja omaleimainen sanasto

Liisa Ihmemaassa sadun juuret ovat syvällä englantilaisessa yliopistokulttuurissa, johon kuuluu ulkopuolisille vaikeasti avautuva nonsense-huumori.

Nonsense tarkoittaa järjenvastaista, mieletöntä ja hölynpölyä. Käsitteellä viitataan usein kirjallisuuteen, jota leimaa absurdius. Nonsensen kirjalliset juuret ulottuvat jo keskiaikaiseen Eurooppaan, mutta lajin kuuluisimmat edustajat ovat englantilaisetEdward Lear (1812–1888) ja Lewis Carroll (1832–1898). Nonsense runoilu on monimerkityksistä kujeilua kielellä, jota arkijärki ja sormi-pystyssä-opettavaisuus eivät kahlinneet. Ihmemaan Liisa antoi arvon lasten tavalle tulkita vieraaksi koettua aikuismaailmaa. Carroll ravisteli aikoinaan Britannian jähmeitä yhteiskuntarakenteita, kuten luokkajakoa, kuningashuonetta ja oikeusjärjestelmää, ja teki sen näennäisen viattomien lastensatujen ja piikkejä pursuavien nonsense-lorujen varjolla.Hänkäsitteli mielikuvituksen ja sadun keinoin kehityskriisejä ja hämmentävää kasvua aikuisuuteen. Sadun ”maanalaisuus” tarjoaa viittauksia niin alitajunnan vietteihin kuin uneen ja kuolemaankin. Kääntämällä asiat päälaelleen Carroll näytää miten kaoottinen aikuisten maailma on lasten silmin katsottuna. yle.fi/elavaarkisto/,wikipedia

a. Filosofi Tuomas Nevanlinna pohtii nonsensea ohjelmassa ’10 kirjaa lapsuudesta’, jossa aiheena on ’Liisa Ihmemaassa’-teos: Nonsense on esimerkki assosiaation laista: ihminen ei voi sanoa sellaista, mikä ei päähän pälkähdä. Assosiaation juhlaa siis; assosiaation lakien rikkominen.

Voiko rinnastaa kaksi asiaa, jotka eivät luontevasti muuten yhdisty, esim. kala ja polkupyörä?

Kirjan Hattu Hassinen kysyy Liisalta, että mitä yhteistä on korpilla ja kirjoituspöydällä. Kokeilkaa rakentaa erilaisia assosiaatioketjuja. Miten te yhdistäisitte korpin ja kirjoituspöydän tai kalan ja polkupyörän?

”Tarkoitatko, että pystyt keksimään vastauksen”, Maaniskuun rusakko kysyi.

”Tismalleen”, sanoi Liisa.

Sitten sinun pitäisi sanoa mitä tarkoitat”, jatkoi Maaniskuun rusakko.

”Niinhän minä sanon”, Liisa vastasi hädissään, ”ainakin–ainakin tarkoitan mitä sanon– ja sehän on sama asia, vai mitä?”

”Ei lainkaan sama asia” sanoi Hattu Hassinen. ”Aivan yhtä hyvin voisit väittää”, lisäsi Maaniskuun rusakko. ”että ’näen mitä syön’ on sama asia kuin ’syön mitä näen’!”

”Aivan yhtä hyvin voisit väittää”, lisäsi Maaniskuun rusakko, ”että ’haluan sen minkä saan’ on sama asia kuin ’saan sen minkä haluan’!”

”Aivan yhtä hyvin voisit väittää”, lisäsi lisäsi Murmeli, joka ilmeisesti puhui unissaan, ”että ’hengitän aina kun nukun’ on sama asia kuin ’nukun aina kun hengitän’!” Katkelma kirjasta Lewis Carroll:Liisa Ihmemaassa. Otava 2009. Suom. Tuomas Nevanlinna

b. Kirsi Kunnas, kotimainen nonsense-huumorin taitaja kertoo, miksi hän on innostunut kirjoittamaan lapsille:“Huomasin, että meillä ei ollut sellaisia lastenrunoja, joissa kielipeli, nonsense ja irrationaalinen huumori tyylilajina olisi irrotellut lapsen mielikuvitusta oivalluksiin. Lastenrunot ovat tärkeitä välineitä kielellisen ajattelun kehittämisessä. Näin siinä silloin itselleni elämäntehtävän. Satu ja lastenlyriikka on taiteen eräs tyylilaji. Se on pidettävä ajassa elinvoimaisena.http://www.runoraitti.fi/runoilijat/kunnas.htm

Tutustukaa Kirsi Kunnaksen kirjoittamiin loruihin runokokoelmiin.

c. Liisa Ihmemaassa tarinalla on oma sanasto kuten, riemuntai tai maaniskuu. Kerätkää elokuvasta ja kirjan eri suomennoksista kiinnostavia sanoja, jotka eivät oikeasti tarkoita mitään.

Tunnetteko muita kirjoja, joista myös löytyy tarinan maailmalle luotu oma sanasto, nimistö tai käsitteistö. Esim Harry Potter, Taru sormusten herrasta.