Genre kuuluu kirjallisuusteorian keskeisimpiin ja vanhimpiin käsitteisiin. Se on myös elokuvatutkimuksen ja -opetuksen tärkeimpiä käsitteitä. Sana genre tulee ranskasta ja tarkoittaa lajia/tyyppiä. Elokuvia voidaan jakaa laajoihin yleisgenreihin (esim. dokumentti/fiktio, komedia/tragedia) ja tarkempiin alagenreihin (romanttinen komedia, tragikomedia, sci-fi- eli tieteiselokuva, seikkailu, fantasia, western, sotaelokuva jne.). Genrejen määrä on elokuvan historian aikana laajentunut ja tarkentunut, ja määrä laajenee edelleen. 

 

Erilaisten genrejen avulla elokuvia luokitellaan jo tuotantovaiheessa. Genrejä käytetään hyväksi myös markkinoinnissa. On hyvä muistaa, että yksittäinen elokuva ei välttämättä edusta vain yhtä genreä, vaan tarkemman määrittelyn saamiseksi voidaan käyttää useampia määrittelyjä. Katsojat ovat aikana oppineet tunnistamaan näitä genreiksi määriteltyjä luokitteluja. Tunnistamme esimerkiksi varsin helposti, onko elokuva komedia vai tragedia. On hyvä muistaa, että yksittäinen elokuva voi sopia useampaankin alagenreen, tai että joitakin elokuvia on mahdoton määritellä kattavasti sijoittamalla se vain yhteen genreen. 

 

Eragon edustaa genreltään/lajiltaan selvimmin ehkä fantasiaa. Toisaalta sitä on kuvattu myös seikkailu- ja jopa sci-fielokuvaksi esimerkiksi elokuva-arvosteluissa. Määrittelemällä Eragon seikkailu/fantasia/scifi-elokuvaksi, muodostuu katsojalle jo jonkinlainen mielikuva siitä, millainen elokuva on kyseessä. 

 

Rick Altman kirjoittaa teoksessaan Elokuva ja genre, että samaan genreen kuuluvilla elokuvilla on yhteisiä perusominaisuuksia, esimeriksi samantyyppistä kuvastoa (ikonografia, esim. haltiat, menninkäiset, kääpiöt, hirviöt, miekat, taikasauvat, yliluonnolliset voimat ja niiden vaikutus; puvusto: mm. viitat, haarniskat; miljööt: fantasiamaailmat) ja samankaltaisia tilanteita ja teemoja sekä (loppu)ratkaisuja (hyvä voittaa). Esimerkiksi fantasia- ja seikkailuelokuvissa toistuvat uudestaan ja uudestaan hyvän ja pahan välinen kamppailu, hyökkäykset, taistelukohtaukset, maailman pelastaminen, jne. Fantasiaelokuvan sankari ei välttämättä valitse itse aktiivisesti tehtäväänsä vaan sankaruuden toteuttaminen on hänen kohtalonsa, ts. hän on suureen tehtäväänsä ”valittu” (The chosen one). 

 

Yksi elokuvan genrejä ja genretutkimusta käsittelevistä hyvistä perusteoksista on Rick Altmanin teos Elokuva ja genre (Vastapaino 2002, suom. Kimmo ja Silja Laine, alkuteos Film/Genre, British Film Institut 1999). Teosta on käytetty lähteenä myös tässä oppimateriaalissa. 

 

Tehtäviä: 

Fantasia-, seikkailu- ja sci-fi-elokuvat sekä sarjakuviin perustuvat filmatisoinnit kiinnostavat erityisesti nuoria katsojia. 

 

1. Millaisia yhteisiä piirteitä löydätte esimerkiksi Taru sormusten herrasta -trilogiasta, Harry Potter -elokuvista, Narniasarjan ensimmäisestä elokuvasta Velho ja leijona sekä Eragonista? On todennäköistä, että useat oppilaat ovat nähneet näistä joitakin, jopa kaikki. Lisäksi nämä kaikki elokuvat perustuvat ensin romaaneina julkaistuihin teoksiin. 

 

2. Mikä fantasia- ja seikkailuelokuvissa viehättää? Oppilaita voisi pyytää kertomaan asioista hieman eritellymmin: mikä tarinoissa, juonen kulussa viehättää, entä henkilöissä, muissa hahmoissa? Millaisia odotuksia heillä on, kun he tarttuvat fantasiaromaaniin tai elokuvaan? Tarjoavatko elokuvat ja romaanit hengähdystauon arkisesta elämästä vai ammennetaanko niistä oppia elämään? On hyvä muistaa, että fantasiatarinat sisältävät usein myös opetuksia, niillä voi olla myös pedagogisia tavoitteita. 

 

3. Millaisen fantasiatarinan oppilaat itse haluaisivat kirjoittaa tai millaisen elokuvan he tekisivät joko omasta tarinastaan tai jostain olemassa olevasta romaanista? Millaisen maailman, tarinan ja henkilöt he loisivat? 

 

4. Millainen on hyvä fantasiaelokuva tai -romaani? Mitä sellainen sisältää? 

 

 

© Koulukino 2024