Baz Luhrmann (s. 1962) on australialainen elokuvaohjaaja, jonka tuotantoa leimaa värikäs, persoonallinen tyyli. Hänen elokuviaan on kuvailtu muun muassa hyperaktiivisiksi, musiikkivideomaisiksi, suureellisiksi, räikeiksi, runsaiksi, itsetietoisiksi, värikylläisiksi, teatraalisiksi ja häpeämättömiksi. Useimmat ohjaajat pyrkivät häivyttämään audiovisuaaliset temppunsa elokuvaan, mutta Luhrmann ei ujostele.

Luhrmann on imenyt vaikutteita muun muassa italialaisesta oopperasta ja Bollywoodin elokuvateollisuudesta, mutta ennen kaikkea hänellä on postmoderni ote elokuvaan. Esimerkiksi nykyaikaisen populaarimusiikin yhdistäminen historialliseen kuvastoon on Luhrmannille melkeinpä tavaramerkki. Teemu Laaksonen luonnehtii artikkelissaan "Tilannekatsaus postmoderniin elokuvaan" postmodernia elokuvaa muutamien avainpiirteiden avulla, joista seuraavat soveltuvat sujuvasti Luhrmannin tuotantoon:

• Kierrätys ja lainailu: toisilla elokuvilla, genreillä ja tyylimuodoilla leikitellään, usein vielä parodioiden
• Tietoisuus elokuvan keinotekoisuudesta: eri keinoin muistutetaan katsojaa elokuvavälineen olemassaolosta ja sen manipulatiivisuudesta
• Menneisyyden ja nykyisyyden rajojen poispyyhkiminen
• Taiteen ja viihteen raja-aitojen purkaminen

Postmoderneiksi elokuvantekijöiksi mainitaan usein muun muassa Quentin Tarantino, David Lynch, Wes Anderson, Peter Greenaway ja Jean-Luc Godard. Kentän kirjo on siis todella laaja. Luhrmannin sukulaissieluna voidaan pitää esimerkiksi ranskalaista Luc Bessonia, jonka avaruusooppera The Fifth Element – puuttuva tekijä (1997) muistuttaa värikkyydessään ja riemastuttavassa suureellisuudessaan Luhrmannin töitä.

Luhrmann on myös tunteikas tarinankertoja, ja hänen elokuvistaan löytyy runsaasti melodraaman lajityypille ominaisia piirteitä: ”Tunteissa kuljetaan vuoristorataa raastavasta tuskasta äärimmäisen onnen hetkiin ja takaisin. Kirkkaita värejä ja musiikkia käytetään tunteiden kuvastajana ja alleviivaajana ja kuvakerronnassa hyödynnetään kliseisiä symboleita.”

Lähteet ja lisätietoa:

• Horn, John: "The Land of Baz". Newsweek 5/28/2001, vol 137 Issue 22.
• Laaksonen, Teemu: "Tilannekatsaus postmoderniin elokuvaan".
• Bacon, Henry: Seitsemäs taide: elokuva ja muut taiteet. SKS 2005.
• Ilvonen, Antto: Australia. Koulukinon oppimateriaali.
• Hautaniemi, Minna: Moulin Rouge! Koulukinon oppimateriaali.
• Baz Luhrmannin virallinen internetsivusto
• Fanpop: Baz Luhrmann
• Internetix-oppimateriaali Elävä kuva – Ympäröivän todellisuuden peili

 

Filmografia

Red Curtain –trilogiaksikin kutsutun kolmikon muodostavat Luhrmannin ensimmäiset elokuvat Strictly Ballroom – Kielletyt askeleet, William Shakespearen Romeo + Julia ja Moulin Rouge. Trilogian elokuvia yhdistävät tyylilliset ja temaattiset seikat sekä suhde teatteriin.

Strictly Ballroom (1992) on romanttinen draamakomedia, joka perustuu Luhrmannin ja kumppanien opiskeluaikanaan laatimaan näytelmään. Se kertoo tarinan kilpatanssijasta, jonka epätavanomaiset askelkuviot uhkaavat sekoittaa niin henkilökohtaiset suhteet kuin kansallisen tanssikilpailunkin. Luhrmannin esikoiselokuvassa on jo nähtävissä ohjaajalle ominaisimpia aineksia kuten tunteellista ilmaisua ja runsaskätistä visuaalista tyyliä paljetteineen ja höyhenpuuhkineen.

Romeo + Julia (1996) on nimensä mukaisesti filmatisointi kuuluisasta teatterikappaleesta. Nuorten rakastavaisten tarina on siirretty nykypäivän hikisenä sykkivään suurkaupunkiin, mutta dialogi pitäytyy Shakespearen alkuperäistekstissä. Vanha kieli ja räiskyvä kuvasto tunteellisiin pop-kappaleisiin liitettynä luovat herkullisia jännitteitä. ”Luhrmann on tallentanut tapahtumat kuin kyseessä olisi kokoillan rockvideo. – – Kaikki perusvärit ja liuta muitakin sävyjä ovat erittäin ahkerassa käytössä, ja varsinkin alkupuolella ylletään tavan takaa suoranaiseen salamamontaasiin”, kuvailee elokuvatutkija Henry Bacon, ja jatkaa: ”tuloksena on uskomaton erilaisten ainesten sekamelska, ja silti hämmästyttävällä tavalla ainakin suurin osa palasista loksahtaa kutakuinkin paikoilleen. – – Luhrmannin elokuvan audiovisuaalinen ilotulitus on varsin itsetarkoituksellista – ja riemastuttavaa juuri siksi.”

Luhrmannin kolmas pitkä elokuva, hyperaktiivinen musikaali Moulin Rouge! (2001) sijoittuu Pariisin maailmankuuluun kabareeteatteri Punaiseen myllyyn. Traaginen rakkaustarina kertoo köyhästä runoilijasta ja kabareen tavoitellummasta kurtisaanista, joiden onneton kohtalo paljastetaan katsojalle heti elokuvan alkuminuuteilla. Moulin Rouge käsittelee historiallista kontekstia varsin vapaasti ja huikaisevan värikkäästi sekoittaen aineksia populaarikulttuurista oopperaan ja musikaaleista burleskiin. ”Kaiken kaikkiaan kyseessä on äärimmäinen ylimusikaali, johon lajityypin kaikki elementit on turboahdettu ylittämättömän kokemuksen tarjoamiseksi”, Bacon kommentoi.

Hengästyttävää musikaalia seuraa ohjaajan kotimaahan sijoittuva, eeppinen melodraama Australia (2008). Elokuvan innoittajina ovat toimineet vanhat, historialliset ja romanttiset seikkailuelokuvat Arabian Lawrencesta Tuulen viemään ja Ben Hurista Casablancaan.

Luhrmannin viimeisin elokuva The Great Gatsby – Kultahattu (2013) palaa kimalluksen ja sulkakoristeiden maailmaan kuplivan 1920-luvun jazz-sukupolven omakuvassa. F. Scott Fitzgeraldin klassikkoromaanin filmatisointi on Luhrmannin muiden elokuvien tapaan räiskyvä, ristiriitaisista aineksista koottu ja häpeämättömän tunteellinen tapaus.