Seksuaalinen suuntautuminen

Seksuaalinen suuntautuminen on moninainen käsite, jolla kerrotaan siitä, keneen henkilö rakastuu, ihastuu tai tuntee emotionaalista ja/tai eroottista vetovoimaa. Yhteiskunnassamme vallitsee vieläkin varsin vahva heteronormi, eli olettamus, että kaikki ihmiset ovat heteroita (=eli tuntevat vetoa eri sukupuolen edustajaan kuin itse ovat) ja että heterous on luonnollisempi, parempi ja toivotumpi vaihtoehto. Tämän johdosta seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset nähdään poikkeavina. Normit eivät kuitenkaan ole totuuksia, eivätkä synny tyhjiössä. Ne ovat ympäröivän kulttuurin tuloksia, joita voidaan muuttaa. Lisäämällä ymmärrystä ja kumoamalla tiedon puutteesta johtuvia seksuaalivähemmistöjä koskevia myyttejä, stereotypioita, ennakkoluuloja ja fobioita (=irrationaalisia tunnetiloja) ollaan oikealla tiellä. Hyvä on myös muistaa, että vaikka tietyt stereotypiat tai ennakkoluulot voivatkin pitää paikkansa, on seksuaalivähemmistöjen sisäinen monimuotoisuus niin suuri, että yleistäminen ei kannata, vaan on jopa vaarallista.

Seksuaalinen suuntautuminen ei ole valinta tai tahdonalainen asia. Se ei ole mustavalkoinen asia, eikä identiteettinä suoraan suhteessa seksikäyttäytymiseen. Se voi olla ihmisen seksuaali-identiteetti, mutta myös esimerkiksi sosiaalinen identiteetti. Seksuaalivähemmistöjä ei siis erota heteroista seksi tai seksuaalisuus – ihastuminen, rakastuminen ja seksikäyttäytyminen ovat hyvin samanlaisia ihmisillä seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Ero syntyy yhteiskunnan suhtautumisesta näihin suhteisiin. Hyvin näkyvänä esimerkkinä tästä suhtautumisesta on se, että samaa sukupuolta olevat henkilöt ovat voineet solmia avioliiton vasta vuodesta 2017 lähtien.

Seksuaalivähemmistöjen kirjo on iso, eikä yleistämisestä ole kenellekään hyötyä. Homous tarkoittaa vetovoimaa oman sukupuolen edustajaa kohtaa, ja sitä voidaan käyttää sukupuolesta riippumatta. Yleisesti homoilla tarkoitetaan kuitenkin miehiä ja lesboilla naisista kiinnostuneita naisia. Biseksuaalit tuntevat emotionaalista ja/tai eroottista vetovoimaa sekä miehiä että naisia kohtaan tai ihastuvat ihmiseen tämän sukupuolesta riippumatta. Panseksuaali tuntee seksuaalista tai/ja emotionaalista vetoa kaikkia sukupuolia olevia ihmisiä kohtaan, toisin sanoen,  kiinnostuksen kohteen sukupuolella ei ole merkitystä. Jotkut seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset määrittelevät itsensä sanalla queer. Termi queer pakenee määritelmiä, joten emme voi tietää, mitä tämä identiteetti kätkee taakseen, mikä onkin useimmiten queer-henkilön tavoite. Aseksuaaliksi itsensä määrittelevä henkilö ei tunne seksuaalisia haluja tai halua seksuaalista kanssakäymistä. Sen kuulumisesta seksuaalisten suuntautumisten kirjoon käydään keskustelua. Aseksuaali voi kuitenkin identifioida itsensä homoksi, bi-, panseksuaaliksi tai heteroksi. Tällöin hän voi tuntea romanttista vetoa, mutta ei halua seksuaalista kanssakäymistä.

Perinteisten seksuaalisuuden määritelmien rinnalle on syntynyt ja syntyy edelleen määritelmiä, erityisesti sellaisia, jotka eivät ole sukupuoleen sidottuja, kuten androseksuaali ja gyno- tai femmeseksuaali. Nämä määritelmät kertovat siitä, että henkilö tuntee vetoa miehiin ja/tai maskuliinisuuteen tai naisiin ja/tai feminiinisyyteen ottamatta kantaa henkilön omaan sukupuoleen.

Mediarepresentaatioilla tarkoitetaan median esityksiä tai uudelleen esityksiä, joissa media antaa kuvauksen todellisuudesta – ei varsinaista todellisuutta. Representaatiot vaikuttavat kuitenkin kiinteästi siihen, miten hahmotamme ympäristöämme. Representaatioiden merkitykset liittyvät aina ympäröivään maailmaan, yhteiskuntaan ja sosiaalisiin suhteisiin. Seksuaalisuuden representaatiot mediassa ovat median esittämiä kuvia seksuaalisuudesta ja seksuaalisista vähemmistöistä. Nykypäivän medioituneessa maailmassamme (=median merkityksen kasvu kulttuurissamme) media ei määrää yksilön identiteettiä tai arvoja, mutta sen merkitystä ei kannata aliarvioida vaan tiedostaa. Siksi mediakulttuurien sisältöihin on syytä kiinnittää huomiota, tulkita niitä aktiivisesti eikä vain vastaanottaa passiivisesti. Medialukutaidon kehittäminen vahvistaa näitä valmiuksia. Medialukutaito tarkoittaa kykyä lukea ja ymmärtää mediaa, nähdä sen merkityksien taakse ja kykyä sekä suodattaa että arvioida vastaanotettua tietoa. Seksi, seksuaalinen suuntautuminen ja seksuaaliset sisällöt ovat monille nuorille – ja monille aikuisille – herkkä aihe. Siksi asiasta on tärkeää keskustella positiivisessa ja hyväksyvässä hengessä, antaen tilaa ja arvostusta monipuolisille pohdinnoille.

Lähteet:
Seta – Seksuaalinen suuntautuminen
Kavi – Seksiä mediassa materiaali
Digma – Aikuisten seksuaalisuus

Tehtäviä

1. Miten seksuaalivähemmistöjä mielestäsi elokuvassa kuvataan? Oliko kuvaus mielestäsi onnistunut? Perustele. Vahvistiko vai purkiko elokuva stereotypioita?

2. Miten  seksuaalivähemmistöjä pitäisi elokuvissa ja mediassa yleensä ottaen kuvata? Perustele.

3. Mitä sinä voit tehdä, jotta yhteiskunnassamme vallitsisi yhdenvertaisuus, eikä ketään syrjittäisi seksuaalisen suuntautumisensa takia?

4. Keskustelkaa ryhmässä tai pohtikaa yksin, miten omasta seksuaalisuudesta voi keskustella ja millainen on turvallinen ympäristö puhua asiasta.

5. a)  Selatkaa uutislehtiä verkossa viikon ajalta. Kuinka monta seksuaalisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvää artikkelia löydät? Millaisia artikkeleja ne ovat?
b) Valitse tarkempaan analyysiin yksi artikkeli ja kuvaa seksuaalisen suuntautumisen representaatiota siinä. Oliko artikkeli mielestäsi onnistunut? Perustele.

Seksuaaliset mieltymykset

Seksuaalisten mieltymysten kirjo on valtava, sillä seksuaalisuus on biologisten, psykologisten ja sosiaalisten prosessien summa. Ne tarkoittavat kaikkea sitä, mikä saa meidät kiihottumaan tai aikaansaa nautintoa. Seksuaaliset mieltymykset eivät kuitenkaan ole sama asia kuin seksuaalinen käyttäytyminen, sillä mieltymykset voivat ilmetä myös esimerkiksi fantasioissa. Seksuaalikäyttäytyminen puolestaan tarkoittaa vain niitä tekoja, joita tosiasiassa teemme. Seksuaaliset mieltymykset ja käyttäytyminen voivat erota hyvinkin paljon toisistaan. Seksuaalisista mieltymyksistä puhuttaessa esiin nousee aina kysymys siitä, mikä on normaalia seksuaalisuutta. Kysymys ei nykykäsitysten perusteella ole oleellinen, kyse on enemmän normaalin synonyymistä tavallinen, joka tarkoittaa jotain, mitä tehdään paljon. Jokaiselle yksilölle normaalia on siis se, mitä kukin tekee paljon. Termin normaali käyttämistä on pyritty välttämään, sillä sen vastinparia epänormaali käytetään lähinnä leimaamaan tietyt ihmiset epänormaaleiksi. Terveys-käsitteellä pyritään usein samaan kuin termillä normaali, eli määrittelemään jokin terveeksi seksuaalisuudeksi ja vastaavasti kaikki muunlainen seksuaalisuus ja seksuaaliset mieltymykset epäterveiksi, sairaiksi tai epänormaaleiksi.

Termistön kanssa tulee olla tarkkana, mutta sille ei saa antaa liikaa arvoa, sillä kielenkäytöllä harvoin on tekemistä sen kanssa, miten terveys ja mielenterveys määritellään lääketieteessä. Nykytiedon valossa erikoisetkaan seksuaaliset mieltymykset eivät ole osoitus mielenterveyden ongelmista, eikä niitä voi selittää mielenterveyden häiriöiksi. Niiden historia tunnetaan kuitenkin vielä heikosti. Osa voi olla myötäsyntyisiä, osa lapsuudessa koettujen tapahtumien synnyttämiä. Kyse ei kuitenkaan välttämättä ole traumaattisista kokemuksista, vaan voimakkaista mielihyvän ja/tai tyydytyksen tunteista, joissa läsnä olevat tekijät saavat seksuaalisen merkityksensä myöhemmällä iällä. Termit erikoinen ja harvinainen seksuaalisia mieltymyksiä kuvatessa ovat varsin nuoria, ja niillä viitataan lähinnä näiden mieltymysten esiintyvyyteen ilman sen suurempia ennakkoasenteita.

Lähteet:
Digma – Aikuisten seksuaalisuus

Tehtäviä

1. Pohdi, miksi seksuaalinen erilaisuus, oli sitten kyse suuntautumisesta tai mieltymyksistä, herättää niin paljon tunteita ja mielipiteitä?

2. Pohdi, miksi ihmisillä on tarve määritellä asiat normaaleiksi ja epänormaaleiksi?

3. Elokuvassa käsiteltiin useampaa ’erikoista’ seksuaalisuuden mieltymystä. Missä valossa näitä kuvattiin?