”Sinun pitää olla kova. Ymmärrätkö? Älä koskaan näytä kenellekään tunteitasi. Silloin sinua vain loukataan”, Emma sanoo 7-vuotiaalle pikkusiskolleen Saralle. Elokuvan tyttöhahmoja määrittää kova ja näennäisen piittaamaton käytös, joka kulminoituu valtataisteluihin tyttöjen välisissä ystävyys-, sisarus- ja rakkaussuhteissa.

Länsimaisessa populaarikulttuurissa on 1990-luvun alusta saakka ihailtu niin sanottuja vahvoja tyttöjä ja tyttövoimaa. Tyttöjen itsenäisyys ja pärjääminen on  populaarikulttuurissa kiehtovaa ja myyntivaltti. Parin vuosikymmenen takainen girl power –ilmiö on hyvä esimerkki tästä. Puhe pärjäämisestä ja vahvuudesta kätkee kuitenkin usein taakseen tyttöjen välisiä eroja ja niitä tyttöjä, jotka eivät vahvaan ideaaliin mahdu.

Tyttöjen vahvuutta ja ”kovaa” käytöstä tarkastellaan usein valtamediassa kahdesta vastakkaisesta näkökulmasta. Yhtäältä ihastellaan tyttöjen kompetensseja, vahvuutta ja itsenäisyyttä, toisaalta kauhistellaan ”maskuliinisia” käytösmalleja omaksuneita kovistyttöjä. Kovistyttöyteen liitetään usein alkoholin käyttöä, seksuaalista holtittomuutta ja äänekästä julkista käyttäytymistä. Populaarikulttuuri, kuten elokuvat ja televisiosarjat hyödyntävät ja toistavat näitä vastakkaisia ja stereotyyppisiä tulkintoja tyttöydestä. Apinatytöt kuitenkin tarkastelee tyttöjen vahvuutta moniulotteisesti osoittaen vahvan ideaalin rajoja ja haasteita. Missä menevät vahvuuden ja manipuloinnin, itsenäisyyden ja hyväksikäyttämisen rajat?

Tehtäviä

1. Katsokaa YouTubesta esimerkkejä televisiosarjoista tai elokuvista, joissa esitetään mielestänne vahvaa tyttöyttä eri näkökulmista: ihaillen, parodioiden, realistisia keinoja käyttänen jne. Voitte katsoa esimerkiksi trailereita ja katkelmia supersankareista, kuten Buffy Vampyyrintappajasta. Keksikää omia esimerkkejä mielestänne vahvoista tyttö- ja naishahmoista. Perustelkaa valintanne.

2. Pohtikaa omassa arkipäivässänne näkyviä tyttöjen ja poikien erilaisia rooleja esimerkiksi koulumaailmassa tai harrastuksissa. Millaiset tytöt tai pojat ovat vahvoja, keitä ihaillaan? Kuinka tyttöjen vahvaksi määriteltävä käytös eroaa poikien vahvuudesta, vai eroaako se?

3. Lukekaa Sanna Aaltosen ja Päivi Honkatukian kirjoittama artikkeli ”Kovat kimmat otsikoissa ja otsikoiden takana”. Artikkelissa käsitellään sitä, kuinka Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä rakennettiin kovan tytön kuvaa 2000-luvun alussa varsin sensaatiohakuisin keinoin.Seuratkaa mediaa (lehdistöä, televisiota, nettiä) viikon ajan, ja tarkkailkaa kuinka nuorista uutisoidaan. Millaisia uutisia löydätte? Minkälaiset jutut nousevat otsikoihin, entä mitä ei uutisoida?

4. Tutkija Elina Oinas on todennut, että Pohjoismaissa vallitsee tietynlainen ”Peppi Pitkätossu –tyttöihanne”, jonka kautta tytöt määritellään varsin yksilökeskeisiksi pärjääjiksi. Ruumiillisuutta ja tyttötutkimusta käsittelevässä artikkelissaan Oinas huomauttaa:

”Useinhan on sanottu, että Suomeen syntyvä tyttö on varsinainen lottovoittaja. Kuitenkin, kun tarkastellaan ruumiillisuutta lähemmin, on aiheellista kysyä, ovatko asiat todellakin niin hyvin? [– –] On aiheellista kyseenalaistaa kulttuurimme myyttejä ja tarkastella tutkimustiedon valossa, viliseekö maassamme todellakin vahvoja, itsenäisiä ja reippaita Peppi-tyttöjä.” (Oinas 2011, 308–309.)

Pohtikaa Oinaan huomioita omasta näkökulmastanne. Miten itse miellätte tämän ajan ideaalityttöyden ja –naiseuden? Voiko vahvuuden ja pärjäämisen ideaali kääntyä joissakin tilanteissa itseään vastaan?