Ensimmäiset kotimaiset dokumenttielokuvat valmistuivat vuonna 1904 ja ensimmäinen suomalainen näytelmäelokuva Salaviinanpolttajat vuonna 1907. Kansalliset aiheet ja kotimaisuus vakiintuivat pian suomalaisen elokuvan tärkeiksi osatekijöiksi. Myös tiivis suhde kirjallisuuteen on ollut osa kotimaisen elokuvan linjaa sen varhaisista vuosista asti.

Suomalaisen elokuvan ensimmäinen kultakausi ulottui 1930-luvun loppupuolelta sotien jälkeiseen jälleenrakentamisen aikaan. Kotimainen elokuvatuotanto pysyi tasaisena läpi sota-ajan, jolloin jokainen kotimainen elokuva veti teattereihin keskimäärin 400 000 katsojaa – yli 10% tuonaikaisesta väestöstä.

Kotimaisen elokuvan uusi kukoistus alkoi itää vuosituhannen vaihteessa. 1990-luvun mittaan naisistakin tuli näkyviä tekijöitä paitsi fiktion, myös dokumenttielokuvan saralla. Tänä päivänä Suomi onkin maailmalla kuulu juuri korkealaatuisista dokumenttielokuvistaan. Näytelmäelokuvassa kansalliset aiheet ovat edelleen tärkeitä: kotimaisesta elokuvatuotannosta välittyy yhä usein pyrkimys tehdä elokuvia, jotka puhuttelevat nimenomaan suomalaisia.

Kotimaista elokuvaa tehdään kaikissa genreissä – joskin toisissa enemmän kuin toisissa. Draama, sota, (romanttiset) komediat ja rikoselokuva ovat hyvin edustettuina, kun taas trilleriä, toimintaelokuvaa ja kauhua tuotetaan selvästi vähemmän. Myös fantasia ja scifi ovat kotimaisessa elokuvassa harvinaisempia lajityyppejä.

Lähteet ja lisätietoja:

Suomalaisen elokuvan lyhyt historia

Suomen kansallisfilmografia. Suomen elokuva-arkisto. 12-osainen teossarja kattaa vuodet 1907-2000. 

Suomalainen näytelmäelokuva 100 vuotta -oppimateriaali

 

Koulukinon teemapaketteihin on koottu elokuvatärppejä ja oppimateriaaleja eri aiheista. Teemapaketteja löytyy monipuolisesti hyvän mielen elokuvista globaalikasvatukseen, historiallisista elokuvista kasvukertomuksiin ja sateenkaariaiheista kotimaisen elokuvan helmiin.